Saimme mukavan soiton: Tom of Finland Foundationin perustaja ja presidentti Durk Dehner oli saapumassa Los Angelesista Suomeen ja halusi tulla tutustumaan Touko Laaksosen synnyinkotiin. Todellakin tervetuloa!

Durk oli hieno herrasmies, jolta ei mielenkiintoiset tarinat tai anekdootit loppuneet. Kahvia kului ja jutustelua riitti koko päiväksi. Hänellä oli mukanaan Rizzonin uusituore Tom House -kirja Los Angelesin Tom Housesta (joka on muuten 106-vuotiaana muutaman vuoden Toukolaaksoa vanhempi). Todella hieno opus tummasävyisinen sisustuskuvineen. Hitto olisi hienoa jos Toukolaaksosta aikanaan koottaisiin yhtä tyylikäs paketti.



Välillä Durk hyppäsi kameran taakse ja stailasi meidät ryhmäkuvaan.



Vintiltä löytyneet ilmakiväärit innoittivat Durkia villiin poseeraukseen.



Vielä ennen teidemme erkanemista Durk lausui: "I'm not a religious man, but I believe in this kind of serendipity. With Touko's spirit and history around the house and your attitude towards it, I'm sure the future will be beautiful."

Huh, teemme todellakin parhaamme! Oli hieno tavata Durk ja seuraavaksi tapaammekin tulevan Taidehallin suuren Tom of Finland -näyttelyn avajaisissa toukokuussa.

▲

We got a great call from Los Angeles: the founder and president of the Tom of Finland Foundation, Durk Dehner would love to visit Toukolaakso. We were honoured and happy to find our Durk was a great man with great stories. We drank coffee, discussed and inspected the house the whole day. Thank you, Durk! Looking forward to meeting again.

 



Olemme päässeet talon toisessa päässä siihen pisteeseen, että keittiö alkaa olemaan valmis. Toki tekemättömiä juttuja muutamista listoista muurin siistimiseen on vielä jäljellä, mutta pääpiirteittäin keittiö näyttää valmiilta ja kokkausintokin on palailemassa.

Kun aloimme remontoimaan keittiötä, meillä ei ollut kovin selkeää visiota lopputuloksesta. Päätimme tehdä juttuja, jotka omasta mielestämme näyttävät kivoilta. Viime syyskuussa kävimme purkamassa vanhan 40-luvun lopun keittiön Porissa ja kolme yläkaappia päätettiin käyttää tulevaan keittiöön. Laitoimme keittiön seinään omaksi yllätykseksemme vanhanaikaista helmipaneelia lattiasta kattoon. Tähän saimme innostuksen kellarin seinän helmipaneelista, jossa on myös samanlainen kaksivärinen maalijako. Keittiön alakaapit, työtaso ja uudet vetimet ovat puusepän tekemät. Myös yläkaappien kunnostus delegoitiin puusepälle ja hyvä niin, itse emme olisi jaksaneet hiota niin siistiä pintaa.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun kunnostetut yläkaapit saatiin seinään alkoi näyttämään siltä että hajanaiset visiot eivät sittenkään olleet pettäneet. Olemme lunnollisesti innoissamme keittiöstä, siitä tuli hienompi kuin osasimme odottaa! Ensi viikolla sähkömies asentaa vielä keittiön pistorasiat ja valot sekä epäonninen integroitava tiskikone saa oven pintaansa.

Tässä puolen vuoden ajalta keittiöremontin vaiheita.



Keittiöstä purettiin koko seinän peittävät 50-luvun kiintokaapit. Pidimme kaapeista, mutta keittiön työtaso olisi jäänyt niiden kanssa kovin pieneksi.



Vanha paneelikatto pestiin ja maalattiin.



Keittiöön on ulkoa oma sisäänkäynti, joka on ollut nyt talvella ummessa ja eristetty. Lattian korotuksen alta paljastui melko monen hiiren pesät. Teimme uuden lattian myös samaan tasoon koko keittiön kanssa.



Välillä tutkailtiin vanhoja tapetteja.



Huokolevyä tuli myös keittiöön eristeeksi. Tuttu remonttimies kävi tekemässä keittiön paneloinnin ja pikkueteisen lattialaudoituksen. Itsellä menee usein miettimiseen niin kauan aikaa, että on hyvä pyytää välillä ammatti-ihminen apuun. Valmista tulee nopeammin.



Kun paneeleissa ei ollut vielä maalia ja keittiö näytti kuin saunalta, epäröimme suuresti lopputulosta ja järkyttelimme sitä, että olimme päätyneet niin suureen paneelipintaan.



Vanha lankkulattia hiottiin kevyesti. Siihen tarvittiin kuvasta päätellen myös yksi remonttiolut.



Lattia maalattiin Uulan perinteisellä lattiamaalilla.



Keittiön lattiassa näkyvät hyvin elämisen jälki ja kohta, jossa on kokattu 100 vuotta.



Vanhojen listojen maaluas viimeistelee koko kaakun. Listojen kiinnitys on perinteisesti ponnistelujen ja aikaansaamisen takana ja niin myös meillä. Kattolistojen kunnostusta emme ole jaksaneet edes aloittaa vielä. Ehkä sitten, kun ilmat vähän lämpenevät.

Kaverimme Jussi kävi lastensa kanssa tapaamassa naapuristossamme asuvaa siskoaan ja poikkesi tutustumaan projektiimme. Jussilla sattui olemaan autonsa takakontissa drone, joten saimme huimia kuvia kodistamme ihan uudesta vinkkelistä!



Pergola odottaa jo kevättä. Huomatkaa alakuvassa naapureiden tekemä luistelupaikka Aurajoessa. Kertoo hyvästä meiningistä naapuristossa.



▲

Our friend Jussi visited Toukolaakso and had his drone with him. So we saw our project from totally new angle. In the third picture notice the ice skating place in the river Aura. Our neighbours build it. Super!

Turun Sanomat kävi jututtamassa meitä projektistamme. Mukavaa, jos esimerkkimme rohkaisee yhtäkin vanhoista taloista kiinnostunutta ryhtymään pelastusoperaatioon!



"Remontti ja siten myös verhoomo etenee hitaasti. Välillä on sellainen olo, ettei tästä tule yhtään mitään. Sitten tulee taas hyvä fiilis, Rosita Haapasaari sanoo."



"Taloon saa paremmin tuntumaa, kun asuu siinä. Samalla on helpompi miettiä, minkälaisia ratkaisuja haluamme tehdä, Rosita Haapasaari sanoo."





"Vanha talohan ei ole koskaan valmis, mutta toivomme, että kotimme olisi aika valmis jo vuoden päästä, Saana Sipilä sanoo."



"Kunnioitamme vanhaa tyyliä ja koulun historiaa, mutta tästä ei ole tarkoitus tehdä museota. Tykkään siitä, että vanhat talot on tehty kestämään ja niillä on persoona ja sielu. Se on harvinaista herkkua tämän päivän asuntomarkkinoilla. Kun katselee pihalle 1930-luvulla istutettuja jalopuita, tulee tunne, että on hienoa olla osa tätä jatkumoa, Olli Sallinen sanoo."

Oi oi, tuli nostalginen fiilis kuvia katsellessa. Vaikka ei näistä kovin pitkää aikaa ole.

Koko laajennettu nettiversio löytyy täältä ► http://koti.ts.fi/rakenna/ristimaen-kansakoulusta-syntyy-kaksi-kotia/

Teksti: Anu Välilä
Kuvat: Jonny Holmen / Turun Sanomat

 

Joulukuun työkiireiden jälkeen myös Saanan ja Ollin päädyssä on päästy jatkamaan remonttia entiseen tahtiin. Alkuvuosi on täyttynyt naulojen, ruuvien, listojen ja vanhojen lateksimaalattujen pinkopahvien irroituksesta. Vihdoin päästään kaiken purkamisen jälkeen myös rakentamaan uutta. Kylmät pakkaset ovat sähköremontin aikana vaatineet tiivistä tulisijojen käyttöä, onneksi ehdimme muuraamaan uudet piiput ja tulisijat ennen vuodenvaihdetta. Rakennusjätteessä riitti onneksi poltettavaa alkuun, mutta nyt on jouduttu hankkimaan jo isot pinot lisää puuta.

  

Lämmityksestä huolimatta pakkanen pyrkii sisään vanhojen ikkunoiden raoista, tiivistys tulee tarpeeseen näissäkin. Vihdoin saimme maalattua myös ruokahuoneen ja keittiön vanhojen pahvipaneelilevyjen alta löytyneen paneelikaton. Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa etenee, talon toisessa päädyssä vierailu alkaa olla jo lohdullisempaa katsottavaa.

Toukolaakson remontti on edennyt, vaikka näillä pakkasilla tekisikin mieli ottaa remonttivapaata ja lähteä pois lämpimään. Meidän kahdessa päätyhuoneessa alkaa näyttämään jo yllättävänkin valmiilta, joten kylmistä olosuhteista huolimatta täytyy koittaa vielä rutistaa viimeisiä pintoja valmiiksi.

Perinneremontoijat puhuvat aina pinkopahvituksesta sydämen asiana, joten mekin päätimme pahvittaa koko olohuoneen. Olen kuullut joskus pinkopahvituksen yhteydessä sanat "helppoa ja hauskaa" sekä "pikopahvitus on kivaa".  Ei ole, sanon minä! Luin etukäteen netistä Krista Lintulan Pinkopahvin asennusohjeet, laitoin pahvit jätesäkkeihin vettymään, keitin itse liisteriä ja sitten vain naputtelemaan pahvia nauloilla seinään. Apua sain onneksi tutultamme Pepeltä, joka oli pinkopahvittanut aikaisemmin. Ilman hänen apuaan ensimmäinen seinä olisi ollut katastrofi.

Huokolevyseinää voi pinkopahvittaa ilmeisesti suoraan liimaamalla, mutta tämä tapa ei tuntunut oikein onnistuvan. Etenkin vaakasuunnan liimareuna lähti venymään liiman levityksen jälkeen ja ryppyjähän siitä vain tuli. Ylä- ja alareunoihin voi asentaa myös puulistat, joihin naulus tehdään. Minä päädyin käyttämään pidempiä nauloja.



Käytimme apukiinityksissä niittipyssyä



Pinkopahvitus on vakavaa puuhaa. Tein liisteriä itse sekoittamalla kiehuvaan veteen vehnäjauho-vesiseosta. Vähän kuin kastiketta suurustaisi. Suurustin seosta melko paljon, koska sauvasekoittimella poratessa liisteri notkistuu uudestaan. Lisäksi seokseen tulee noin 1/3 liimaa.



Pahvitus sujuu joutuisammin parittain työskennellessä. Voin kertoa, että alhaalla kyykkiminen ei ollut kivaa.



Kun vuodat ovat seinillä niin hommahan ei siihen vielä lopu. Naularivistöt, jotka eivät päädy listojen alle esim. kulmat täytyy vielä pahvittaa liisterillä. Reuna on hyvä ohentaa, jotta saumasta tulee huomaamaton. Itse päädyin repimään pahvin nurja puoli ylöspäin.

Kaiken hermojen pingottumisen ja kiroamisen jälkeen minusta kuoriutui oikein hyvä pinkopahvittaja. Siinä on kai jotain samaa kuin verhoilussa, vaikka verhoilusta oikeasti myös pidän. Hommaa oli kyllä enemmän kuin etukäteen ajattelin, mutta niin on ollut kaikessa muussakin remontoinnissa.

Olemme aloittaneet Matiaksen kanssa levyttämään tulevaa olohuonettamme huokolevyllä. Kaiken näpräämisen ja nupinaulojen irroittamisen jälkeen omasta työstä tulikin yhtäkkiä todella näkyvää. Huokoisen puukuitulevyn tarkoitus on siis toimia lämmöneristeenä seinissä ja ne sopivat erityisen hyvin vanhaan taloon hengittävyyden kannalta. Emme ole aikaisemmin huokolevyjä käsitelleet, mutta seinään ne saatiin kokemattomienkin remontojien toimesta.



Ennen levytystä nurkat ja sekä ikkunanpielet eristettiin pellavanauhalla. Tässä käytimme apuna niittipyssyä.





Pistosahan ja mattoveitsen jälkeen kokeilimme levyjen leikkaamiseen ihan tavallista käsisahaa. Sillä saikin kaikkein siisteimmän ja suorimman lopputuloksen.





Tämän sähköjohtojen piilottamisvinkin löysimme museoviraston korjauskortistosta. Ajattelimme ensin tehdä kaikki sähköt perinteisesti pintavetoina, mutta tämä tapa näytti helposti omaksuttavalta tekniikalta eivätkä ne johdot yleensä mitään kaunistuksia olekaan. Alimmainen levy kiinnitettiin huopanauloilla ja päällimmäinen ruuveilla.



Tämän ikkunankarmien kohdan levytyksen keksimme ihan omasta päästä sovittelemalla seinään vanhoja karmeja ja eri paksuisia levyjä.

 

 

Viikonloppu on huhkittu jätelavaa täyttäen ja pihan puita kaataen. Toukolaaksosta pimenivät kaikki kattolamput perjantaina, kun vanhat sähköt katkaistiin. Nyt täytyy operoida vähän aikaa pelkän työmaasähkön varassa. Näin vuoden pimeimpään aikaan ei ole mikään paras ajankohta tehdä sähköremonttia tai remonttia muutenkaan, mutta on hyvä että hommat alkavat pikkuhiljaa edistymään.

Tällä hetkellä seiniin tulevat huokolevyt ovat vallannet salin lattian ja muutenkaan on talo ei ole juuri nyt esteettisimmillään. Nyt on siis lohduttavaa katsella syksyn mittaan kertyneitä fiiliskuvia.















▲

Days are getting shorter, first snow fell and electricity renovation started. So now we are living with only work lights. And the living rooms are filled with insulation panels waiting to be attached to walls. So this is a perfect moment to remember autumnal mood pictures from the house.

Marraskuun pimeys on saapunut myös Toukolaaksoon. Arkisin purku- ja remonttihommia tehdään päivätöiden jälkeen, joten raksavalot on olleet ahkeralla käytöllä. Tällä viikolla aloitettiin loppujenkin sähköjen purkaminen ja koulun vanhat loisteputkivalaisimet saavat vihdoin lähteä sähköremontin yhteydessä. Viime viikonloppuna purimme myös vanhan sisäsaunan tulevasta kylpyhuoneesta, ja samalla tuleva eteinen täyttyi puutavarasta. Purkumateriaalista riittää polttopuita uudelleenmuurattuihin kakluuneineihin ja pönttöuuneihin varmasti pitkälle talveen.



▲

In November it gets dark around 5 p.m., so our renovation mostly takes place in darkness after the working day. Last weekend we disassembeled the electric sauna from our coming bathroom. Now our future hallway is full of wood to burn in our newly restored ceramic stoves.

Toukolaaksossa on fiilistelty lämmintä syksyä pihatöiden ja remontin merkeissä. Arkkitehtimme piirsi kylpyhuoneet, keittiöt ja väliseinän ja nyt on vielä edessä odottelu, että rakennusvalvontakin pitää niistä. Ensi viikolla vanhat sähköjohdot saavat lähteä ja kauhistelemme jo etukäteen lämpeävätkö vihikset enää remonttikeittiössämme. Ainakin vanhat kaakeli- ja pönttöuunit lämpeävät nyt tulipesien korjauksen jälkeen.







Kasvihuone odottaa jo kevättä.